Kulunut vuosi on muuttanut Suomen ja Euroopan kansainvälispoliittista ja turvallisuusympäristöä ennen näkemättömällä tavalla. Venäjän laiton hyökkäys naapurimaahansa Ukrainaan ja sodan brutaali luonne herättivät meillä vahvan myötätunnon Ukrainan itsenäisyydestään taistelevaa kansaa kohtaan. Samalla syntynyt kansallinen ymmärrys tarpeesta varmistaa oman maamme turvallisuus sotilaallisella liittoutumisella antoi valtiojohdolle perustan Suomen päätökselle hakea NATO:n jäsenyyttä.
Näin perustavaa laatua olevat muutokset maamme kansainvälisessä asemassa ovat poikkeuksetta liittyneet kansainvälisiin kriiseihin. Geopolitiikka ja sitä kautta kansainvälisyys ovat nousseet keskeisesti esille turvallisuuspoliittiseen keskusteluumme.
Itäisen Suomen geopoliittinen asema
Suomen itsenäisyyttä, sen edellytyksiä, itsenäisyyden saavuttamista, säilyttämistä ja tulevia näkymiä on syytä tarkastella monipuolisesti. Tämän vuoden tapahtumat nostavat tarkastelun valokeilaan itsenäisyyden kansainväliset poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset kytkökset. Suomen, erityisesi itäisen Suomen, geopoliittinen asema ja merkitys on kasvanut. Kainuu on rajamaakunta rajalla, johon suurvaltapoliittiset intressit ovat heijastuneet kautta aikojen.
Kainuun asuttaminen 1500-luvulta alkaen suurvallaksi nousevan Ruotsin toimesta oli luomassa sen geopoliittisen aseman, joka meillä on edelleen. Uudisasutuksen levittämisellä ja Kajaanin linnan perustamisella oli siis suurvaltapoliittiset motiivit. Ruotsi menetti suurvalta-asemansa hävittyään Suuressa Pohjan sodassa ratkaisevat taistelut Venäjälle. Kajaanin linnanrauniot ovat meille tästä muistona.
Suomi ei ole tänään sotilaallisen uhan alainen. Mutta suurvaltapoliittinen etupiiriajattelu on jatkunut Venäjällä, juuri sitä se nyt konkreettisesti toteuttaa Ukrainassa.
Suomella ja Kainuulla on etupiiriajattelusta historiassaan kaksi merkkitapausta. Suomi joutui 1800-luvun alussa Ranskan ja Venäjän keisarien Tilsitin sopimuksella Venäjän etupiiriin. Kun Ruotsi ei pystynyt aluettaan pitämään, Suomi joutui osaksi Venäjän valtiota. Tuorein tapaus liittyy viimeisiin sotiimme, jossa puolestaan Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken solmitussa Ribbentrop-sopimuksessa Suomi määriteltiin Venäjän etupiiriin. Talvi- ja jatkosota sekä Lapin sota olivat tulikoe, jossa Suomi yhtenäisenä kansakuntana onnistui säilyttämään itsenäisyytensä.
Suomi vakauden ja turvallisuuden tuottajana
Kainuussa on hyvin vahvat perinteet talvisodan muistamisessa maamme itsenäisyyden kohtalon aikana. Tutuksi ja arvostetuksi noussut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola nosti äskettäin esiin talvisodan ja siitä yhden tärkeä tekijän, jonka vuoksi Suomi pärjäsi ja selviytyi: ”Talvisota on muistomerkki. Mistä? Sota ei ole pieni asia. Se oli armoton ponnistus, mosaiikki erilaisia motivaatioita ja yhdistäviä ihmiskohtaloita. Sen muistaminen on moninaisuuden voiman arvostamista. Sodassa pärjättiin, koska emme olleet totalitaarinen vaan vapaa yhteiskunta.”
Suomi on rauhan sopimuksen rajoitteista vapauduttuaan systemaattisesti vahvistanut puolustuskykyään ja ulkopoliittista liikkumavaraansa haluten luoda vakautta ympäristöönsä. Yleiseen asevelvollisuuteen ja vahvalle maanpuolustustahdolle perustuva armeija on ollut itsenäisen puolustuskyvyn kulmakivi. Suomen kyvykkyys on selkeästi tunnustettu niissä kansainvälisissä keskusteluissa, joissa on ollut kyse Suomen NATO-jäsenyyshakemuksesta. Tulevana NATO-jäsenenä Suomi nähdään omaa maataan ja lähialuettaan laajemman maantieteellisen alueen turvallisuuden ja vakauden tuottajana.
Itä-Suomen elinvoima on turvallisuuspolitiikkaa
Syyskuun 1. päivänä Vuokatissa järjestetyssä Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien huippukokouksessa johtaja Mika Aaltola piti puheenvuoron ”Itäinen Suomi turvallisuusnäkökulmasta”. Aaltolan mielestä Itä- ja Pohjois-Suomen alueisiin täytyisi sijoittaa taloudellisesti aiempaa enemmän, jotta Suomi näyttäytyisi vahvana ja elinvoimaisena kokonaisuutena. YLE otsikoi uutisensa Aaltolan puheesta 2.9. osuvasti: ”Suomi ei saa päästää itärajan alueitaan näivettymään, sillä se on turvallisuusriski”.
Sanomansa Mika Aaltola on toistanut useasti. Suomen pitää varautua turvallisuuspoliittisiin uhkiin huolehtimalla alueiden elinvoimaisuudesta. Venäjän uhan maadoittaminen vaatii Itä-Suomen alueelle sotilaallisen infrastruktuurin lisäksi laajempia ratkaisuja yhteiskunnassa. Itärajan läheisiä maakuntia on ajateltava geopoliittisesta näkökulmasta, joka tukee uutta aluepolitiikkaa.
Suomelle ja meille Kainuussa on geopoliittisesti oleellista, että olemme yhteiskunnallisesti yhtenäinen kansa sekä asuttu, kehittyvä ja turvallinen maa aina itärajaa myöten!
Kirjoitus on laadittu 5.12.2022 itsenäisyyspäivän aaton Kainuun vastaanoton puheesta.