Itä- ja Pohjois-Suomen huippukokous Kainuun liiton johdolla pidettiin 1.-2.9.2022 Vuokatissa. Keskustelujen ytimessä olivat niin Venäjän hyökkäyssodan heijastusvaikutusten kuin ilmaston muutoksen torjunnan (vihreän siirtymän) merkitys Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle. Viestimme on, että valtion on asemoitava toimet geopoliittiseen näkökulmaan: keskityttävä huolehtimaan koko Suomen turvallisuudesta, huoltovarmuudesta ja alueellisesta kehityksestä. Näiden on oltava tulevan hallitusohjelman peruspilareita.
Pohjoinen ja itäinen Suomi voivat lisätä Suomen turvallisuutta ja huoltovarmuutta, kun turvataan koko alueen saavutettavuus, osaavan työvoiman saatavuus ja varmistetaan tuotannolliset investoinnit. Itä- ja Pohjois-Suomen kohtaamat haasteet ovat vakavat, ja esimerkiksi Venäjän Ukrainaan suunnatun hyökkäyssodan heijastusvaikutukset erityisesti raja-alueilla vaarantavat koko Suomen talouskehitystä. Huolehtimalla Itä- ja Pohjois-Suomen turvallisuudesta, taloudesta ja saavutettavuudesta valtiovalta voi vahvistaa maamme huoltovarmuutta ja vapauttaa alueemme kehityspotentiaalia.
Turvallisuus
Maailma elää suurinta murroksen aikaa sitten toisen maailmansodan. Tulevan hallitusohjelman perustana on oltava realistinen tilannearvio koko Suomen muuttuneista kehitystekijöistä ja geopoliittisesta asemasta. Geopoliittinen tilanne korostaa Itä- ja Pohjois-Suomen merkitystä koko valtakunnan turvallisuuden ja huoltovarmuuden osalta. Nämä asiat on huomioitava ohjelmassa erityisesti ja se edellyttää alueellisesti tasapainoista talouskehitystä. Huippukokouksen asiantuntijapuheenvuoron pitänyt johtaja Mika Aaltola kiteytti tämän korostamalla, että Itä-Suomen kehittäminen ei ole aluepolitiikkaa, se on turvallisuuspolitiikkaa.
Saavutettavuus
Alueellinen saavutettavuus koko maassa on taattava huolehtimalla kattavasti liikenneinfrasta. Tulevassa hallitusohjelmassa on parannettava Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden saavutettavuutta. Kaikkia liikennemuotoja tarvitaan. Tämä kokonaisuus vaatii tietoliikenneyhteyksien sekä perinteisen liikenneinfrastruktuurin (lento-, tie- ja raideliikenne, satamat) ylläpitoa ja kehittämistä koko maassa sekä uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä. Sujuvien matkaketjujen aikaansaamiseksi tulee investoida muun muassa sähkölentoliikenteen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien teknologioiden mahdollisuuksiin. Maakunnista on saavutettava pääkaupunki kolmessa tunnissa. Kainuulle tämä on äärimmäisen tärkeä ja vain lentoliikenne takaa tämän – edes Itäradan ja Savon radan kunnostaminen eivät asiantilaa muuta.
Muuttunut maailmantilanne velvoittaa tarkastelemaan uudelleen valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman 2021–2032 kriteereitä ja perusteita erityisesti vientikuljetusten, huoltovarmuuden, sotilaallisen liikkuvuuden ja investointien näkökulmasta. Vähäliikenteisten väylien kuljetusten arvoketjut tulee ottaa huomioon Traficomin analyysimallissa ja laajentaa hankkeiden kannattavuusarviointien perusteita. Savon rataa ja Karjalan rataa tulee kehittää osana Itärata-kokonaisuutta. TEN-T-verkon (EU:n liikennejärjestelmä) toteutuksen eteneminen tulee varmistaa ja Itä- ja Pohjois-Suomi kytkeä myös Pohjois-Ruotsin ja -Norjan liikenneverkkoon. Näin Suomi voi irrottautua liiallisesta Itämeri-riippuvuudesta.
Työvoima
Työperäisen maahanmuuton sujuvoittamisen tulee näkyä tulevan hallitusohjelman painopisteissä. Kansallisen työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton toteutus tulee varmistaa maamme eri alueiden erityispiirteet ja tarpeet huomioiden. Koulutetun työvoiman saatavuutta edistävät alueelliset ratkaisut on toteutettava ensi tilassa. Hallituksen budjettiriihessä linjaama kokeilu opintolainahyvityksestä harvaan asutuille alueille työllistyville valmistuneille on esimerkki uusista keinoista. Oleellista on varmistaa koulutuksen rahoituksen riittävyys, tukea oppilaitosten kansainvälistymistä ja vetovoimaa sekä vahvistaa alueilla toteutettavaa osaajakoulutusta.
Investoinnit
Huoltovarmuus (ml mineraalit ja elintarvikkeet) ja energiariittävyys voidaan toteuttaa vihreän siirtymän investointeja vauhdittamalla. Alueemme rikkaat luonnonvarat ja niiden hyödyntäminen kestävästi tulee huomioida yleisesti ympäristö -ja metsäpolitiikassa. Kansallisen ja alueellisen liikkumavapauden turvaaminen on oleellista myös EU:n eri strategioiden ja direktiivien toimeenpanossa. Investointien esteet ja kannusteet tulee arvioida perusteellisesti ja prosessia virtaviivaistaa muun muassa lupaprosessien yksinkertaistamisella, viranomaisten välisen yhteistyön sujuvoittamisella sekä muutoksenhakuprosessien nopeuttamisella. Perusteellisen ympäristölupaprosessin jälkeen esim. KaiCell Fibers Oy:n luvasta tehdyn valituksen käsittelyyn on käytetty jo yli kaksi vuotta aikaa.
Energiantuotannossa huoltovarmuuden vahvistamista ja energian riittävyyttä tulee – akuutin tilanteen sanelemana – tukea myös lyhyen aikavälin toimenpitein. Myös vähenevällä turpeen käytöllä on roolinsa. Hallitusohjelmassa on huomioitava alueellisten energiainvestointien vahvistaminen, energiaintensiivisen teollisuuden tarpeiden turvaaminen sekä vihreän sähkön saatavuus koko Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Sähkönsiirron ja varastoinnin kehittäminen ja hajautetun energiantuotannon edistäminen ovat oleellisia toimenpiteitä. Eri puolilla Itä- ja Pohjois-Suomea mahdollisuudet tuottaa energiaa vaihtelevat, siksi tarvitaan alueellisesti erilaistettuja kehittämistoimia.
Aluekehittäminen
Itä- ja Pohjois-Suomen erityispiirteet on edelleen huomioitava sekä EU:ssa että kansallisesti. Seuraavan hallituksen tulee huolehtia pohjoisten harvaan asuttujen ja syrjäisten seutujen sekä raja-alueiden erityisasemasta. Lisäksi EU-tason päätöksiä ja Suomen tekemiä sopimuksia on noudatettava tavoitteena alueiden kehityserojen tasaaminen. Edelleen on huomioitava ne realiteetit, jotka pohjoinen ilmasto, pisin EU:n ulkoraja ja pitkät etäisyydet tuovat mukanaan. Tämän tulee näkyä alue- ja rakennepolitiikan lisäksi hallituksen liikenne- ja turvallisuuspoliittisissa EU-linjauksissa ja omassa päätöksenteossa.
Edellä käsitellyt asiat ovat Itä- ja Pohjois-Suomen yhteisten hallitusohjelmatavoitteiden keskeiset kokonaisuudet. Näiden lisäksi IP-alue ja toivottavasti myös kaikki maakunnat yhdessä asettavat tavoitteet, joissa käsitellään alue- ja paikallishallinnon roolin vahvistamista. Keskittämisen sijaan toimivaltaa tulee vahvistaa niin valtion aluehallinnossa, maakuntien liitoissa ja kunnissa. Hyvinvointialueiden vakiintuminen on turvattava. Nämäkin tekijät ovat osa Suomen sisäistä eheyttä ja turvallisuutta.
Pentti Malinen, maakuntajohtaja, Kainuun liitto