Kesäkauden 2022 päätteeksi toteutettiin Kainuun Venäjä-ryhmän järjestyksessään kolmas webinaari Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vaikutuksista suomalais-venäläiseen yhteistyöhön. Tilaisuuden teemaksi valittiin ”Kansalaiset muuttuneessa maailmantilanteessa”. Aiemmin keväällä pidetyt webinaarit käsittelivät sodan vaikutuksia eri organisaatioiden tekemään projektiyhteistyöhön sekä yritysten harjoittamaan Venäjän-kauppaan. Aiheita on webinaareissa käsitelty sekä Kainuun että koko Suomen näkökulmasta. Nämä tilaisuudet on koettu tärkeiksi tiedonsaannin ja toisaalta myös vertaistuen kannalta.
Venäjä-yhteistyö on ollut pandemian vuoksi vaikeuksissa jo useamman vuoden, vaikkakin sen aiheuttamia haasteita pystyttiin osin kiertämään merkittävästi yleistyneiden etäyhteyksien avulla. Ukrainan sodan sytyttyä virallinen yhteistyö ja yhteydenpito valtakunnallisella, alue- ja paikallistasolla katkaistiin käytännössä kokonaan. Siltoja ei ole poltettu eikä yhteistyön rakenteita purettu, mutta toiminnan laatu on muuttunut perustavanlaatuisesti ja yhteistyön jatko näyttää monen silmissä hyvin haastavalta, toiminnan ja toimialan muodosta riippumatta.
Kainuun Venäjä-strategiaryhmän tehtävänä on ollut laajassa yhteistyössä laaditun ja maakuntahallituksen hyväksymän Kainuun Venäjä-strategian toimeenpanon edistäminen ja seuranta sekä toimintaympäristön ennakointi. Keväällä 2022 ryhmän työskentely käytännössä keskeytyi. Toimintaa on kuitenkin jatkettu Ukrainan sodan vaikutuksiin pureutuvien ajankohtaiswebinaarien muodossa.
Inhimillisiä haasteita ja taloudellisia menetyksiä
Ensimmäisessä Teams-alustalla pidetyssä webinaarissa maaliskuussa käsiteltiin ajankohtaista tilannetta mm. Petroskoin silloisen konsuli Johannes Puukin kanssa, kuullen tunnelmia itärajan takaa suomalaisen virkamiehen näkökulmasta. Sotatilan ollessa tuolloin vielä tuore, tilaisuudessa käsiteltiin myös laajemmin eri toimijoiden tuntemuksia, heidän kohtaamiansa haasteita ja tilanteen aiheuttamaa epävarmuutta. Toukokuussa puolestaan käsiteltiin Suomalais-Venäläisen kauppakamarin toimitusjohtaja Jaana Rekolaisen sekä kainuulaisten toimijoiden ja yritysten edustajien kanssa yrityssektorin äkillisesti muuttunutta tilannetta ja siitä selviytymistä.
Elokuun lopussa pidetyssä, sarjan kolmannessa webinaarissa alustamassa ja keskustelemassa Venäjä-yhteistyön nykytilasta ja miettimässä sen tulevaisuutta oli useita eri henkilöitä. Mukana olivat Suomi-Venäjä-seuran pääsihteeri Niina Sinkko, neljän maan tiedotusvälineiden edustajien Barents Press International -verkoston puheenjohtaja Timo Sipola, Karjalan Sivistysseuran puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna sekä Juminkeko-säätiön toiminnanjohtaja Olga Zaitseva Kuhmosta.
Sodan alkamisesta saakka sekä Kainuussa että muualla Suomessa on pidetty itsestään selvänä asiana, että kaikki virallinen yhteistyö venäläisten osapuolten kanssa on toistaiseksi tauolla. Samaan aikaan on kuitenkin oltu huolissaan tavallisten kansalaisten vaikeasta tilanteesta ja kansalaisjärjestöjen tilanteesta. Kolmannen ajankohtaistilaisuuden sisällössä haluttiin siksi korostaa tätä näkökulmaa.
Omissa puheenvuoroissaan kutsutut asiantuntijat nostivat esille huolen muun muassa venäjänkielisen väestön asemasta Suomessa. Suomi-Venäjä-seuran päivittäisessä toiminnassa korostuu aiemmasta poiketen nyt venäjänkielisten asukkaiden tiedontarpeeseen ja epävarmaan tilanteeseen vastaaminen, samanaikaisesti palvellaan paljon myös esimerkiksi kansallisen ja kansainvälisen median tarpeita. Kaikkia osapuolia huolestutti yhtä lailla eri vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden asema Venäjällä, samoin kuin yhteydenpidon turvallisuusriskit. Monet perheet ovat hajonneet mielipide-erojen vuoksi, mutta ei ole aivan selvää, kuinka paljon ja millä välineillä perheeseen, ystäviin tai yhteistyökumppaneihin rajan takana uskaltaa olla yhteyksissä. Lainsäädäntö Venäjällä on edelleen tiukentumassa, ja yhteydenpidosta ja länsimielisyydestä voi pian joutua edesvastuuseen myös takautuvasti.
Myös kiristyvistä viisumirajoituksista ja muista yhteistyön jatkumisen haasteista venäläisten kanssa keskusteltiin. Aiemman kokemuksen valossa todettiin, että matkustamisen ja yhteydenpidon rajoittamisen seuraukset eivät yleensä johda suotuisiin seurauksiin, vaan ne kärjistävät eroja ajattelussa ja vieraannuttavat ihmisiä toisistaan. Sodan loppumista ja tilanteen muuttumista sitä kautta odotetaan kovasti, mutta yhteistyön jatkuminen ennallaan sodan jälkeen ei silti tunnu suomalaisten toimijoiden oikeustajun mukaiselta ajatukselta. Vaikka Venäjän hallinto todennäköisesti painostaakin toimijoita esiintymään oman linjansa kannattajina, sotaa kannattavia lausuntoja antaneiden kanssa ei yhteistyötä tuosta vain voida jatkaa.
Median rooli ja kriittinen medialukutaito koettiin tärkeäksi nopeasti muuttuvassa tilanteessa, vaikkakin suomalaisen median todettiin olevan luotettavuudessaan maailman huippuja. Barents Pressille on tärkeää jatkaa yhteistyötä ja tukea venäläisiä toimittajia, mutta tilanne on tietysti heillekin hyvin vaikea. Sotaa kritisoivat tai yhteistyötä lännen suuntaan tekevät toimittajat ovat Venäjällä vaarassa, ja on ymmärrettävää, että he koettavat pitää matalaa profiilia. Osa heistä on silti halunnut olla julkisuudessa, esimerkiksi Joensuussa sodan käynnistyttyä järjestetyssä Barents Pressin toimittajien kokoontumisessa. Toki monet venäläiset toimittajat ovatkin lähteneet maasta ja osallistuvat yhteistyöhön maanpaosta.
Keskustelua käytännön järjestelyiden tasolla herätti myös Kuhmon kaupungin valinta suomalais-ugrilaiseksi kulttuuripääkaupungiksi ensi vuonna ja venäläisten osapuolten mahdollinen osallistuminen järjestettäviin tapahtumiin. Kuitenkin toimijat ovat aktiivisesti etsineet uusia toimintamalleja ja yhteistyökumppaneita muista suomalais-ugrilaisista ryhmistä eri maissa, ja luvassa vuonna 2023 voikin olla monipuolista ohjelmaa uudesta näkökulmasta.
Ukrainalaisten näkökulma esille
Webinaarin lopuksi keskusteltiin seuraavan, mahdollisesti loppuvuodesta pidettävän keskustelutilaisuuden teemoituksesta. Esille nostettiin ukrainalaispakolaisten näkökulma, jota Venäjä-ryhmä ei vielä ole käsitellyt. Ukrainasta on saapunut Kainuuseen jo noin 500 henkilöä, jotka pyrkivät parhaansa mukaan integroitumaan yhteiskuntaan ja työllistymään, missä tavoitteissa heitä koetetaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä.
Samanaikaisesti kun tiedetään, etteivät kaikki tulijat välttämättä halua jäädä lopullisesti Kainuuseen tai Suomeen, tunnustetaan myös se tosiasia, että maakunnan työvoimapula vain syvenee ja laajenee, ja jokainen Kainuuseen juurrutettu henkilö on tervetullut. Kesällä alkaneen Kajaanin ammattikorkeakoulun vetämän ESR-rahoitteisen ”Tilapäisen suojelun piirissä olevien ja maahanmuuttajien työllistymisen edistäminen Kainuussa” -kehittämishankkeen tavoitteena on auttaa yrityksiä ja ulkomaalaistaustaisia työnhakijoita työpaikkahakuprosessissa sekä ammatillisen kielikoulutuksen järjestämisessä, kertoi TILMA-hankkeen päällikkö Natalia Alava.
Kainuun liitossa sovittiin aloitettavan työ tulevan info- ja keskustelutilaisuuden suunnittelemiseksi eri kumppaneiden kanssa.
