Kuva: Kuluntalahdelta siirtoradalla kuljetettujen tukkinippujen ohjausta Jormuanlahdella 1950-luvulla. Mauno Mannelin, Johannes Moision kuva-arkisto
Valokuvanäyttely on esillä Kajaanin pääkirjaston Taidekujalla 30.9.-30.10.2024
Teollisuuskuvaaja Mauno Mannelin kuvasi puun korjuuta ja uittoa Oulujoen vesistön alueella 1940-luvun lopulta lähtien muun muassa Oulujoen Uittoyhdistyksen tilauksesta. Näyttelykuvat kertovat omalta osaltaan siitä, millaisissa olosuhteissa puuta hakattiin, kuljetettiin, lajiteltiin, niputettiin ja lastattiin laivoihin. Mukana on kuvia myös puunjalostustehtaista ja satamista.
Mauno Mannelin syntyi 1910 Urjalassa torppariperheeseen, joka muutti 1920-luvun alussa Helsingin maalaiskuntaan. Ajokortin saatuaan hän pääsi Valokuvaamo Orthon omistajan Toivo Hämeenheimon autonkuljettajaksi. Valokuvaajan työt kiinnostivat Mau-noa siinä määrin, että hän suostutteli työnantajaansa opettamaan valokuvausta. Tämä suostui ehdotukseen vain rahakorvauk-sesta. Mauno Mannelista tuli suomalaisen sisäkuvauksen edelläkävijä ja kuvausuransa alussa hän käytti apunaan tulenarkaa magnesiumjauhetta.
Varusmiespalveluksen jälkeen Mannelin sai pitkäaikaisen asiakkaan Suomalaisen Työn Liitosta, jonka lehteen hän kuvasi teolli-suutta ja kauppaa koko 1930-luvun ajan. 1950-luvulla hän erikoistui metsän, metsätyön, uiton ja metsäteollisuuden kuvaami-seen. Kuvauksen kohteiksi valikoituivat usein tekniset parannukset tai uudet laitteet.
Keskeisiä uitetun puun käyttäjiä
Oulujoen vesistössä puuta uitettiin reilut 100 vuotta, sillä senaatti vahvisti vesistöalueen lauttaussäännön 1879 ja uitto Oulujoella päättyi vuonna 1982 ja Ontojoella 1984. Merkittäviä uitetun raakapuun käyttäjiä olivat aluksi vuonna 1907 perustettu Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön saha ja paperikone sekä 1912 perustetun Ab Ulea Oy:n omistukseen siirtyneet Korkeasaaren, Patenie-men, Varjakan ja Toppilan höyrysahat. Myöhemmin suuria raakapuun kuluttajia olivat vuonna 1936 perustetulle Oulu Osakeyhti-ölle siirtynyt Pateniemen saha, 1937 valmistuneet Nuottasaaren tehtaat, 1940-54 toiminut Pateniemen puutalotehdas ja 1950-luvulla ostetut Osakeyhtiö Puuseppä Oy ja Hyrynsalmen saha. Oulujoen vesistöalueelta puita uitettiin myös Osakeyhtiö Toppilan sulfiittiselluloosatehtaalle ja puuhiomoon, Rauma-Repola Oy:n Martinniemen tehtaille ja A. Santaholma Osakeyhtiön sahalaitok-sille Kalajoelle, Raaheen ja Haukiputaalle.
Uittoväylien parantaminen
Uitto-olosuhteita parantaviin töihin – uittopatojen rakentamiseen, väylien perkaus- ja oikaisutöihin sekä kiinteiden uittolaitteiden rakentamiseen – kiinnitettiin vielä 1920- ja 30-luvulla verraten vähän huomiota. Vasta 1930-luvun lopulla ja erityisesti toisen maa-ilmansodan jälkeen todettiin, että väylien kunnostaminen oli hyvä keino hillitä uiton palkkakustannuksia.
Uittopadot olivat aluksi tilapäisluontoisia pukkipatoja, mutta vähitellen ryhdyttiin rakentamaan myös näitä kestävämpiä jatkuvaan käyttöön tarkoitettuja hirsiarkkupatoja. Vuonna 1935 yhteisuittoväylillä oli ainoastaan puolenkymmentä pysyväisluontoista pa-toa. Vuonna 1960 Oulujoen Uittoyhdistyksen väylillä oli käyttökelpoisia uittopatoja kaikkiaan yli 40, joista betonipatoja on 16 kpl. Näyttelyssä on mukana kuva Kuusamossa sijainneesta uittopadosta.
Ennen toista maailmansotaa uittoa edistävät perkaustyöt olivat vähäisiä. Tehokas ja laajamittainen perkaustoiminta Oulujoen vesistöalueella alkoi vuonna 1950, jolloin Väylänrakennus Oy hankki maamme ensimmäisen yksinomaan väylien perkaustöihin tarkoitetun telaketjutraktorin. Vuoteen 1960 mennessä miltei kaikki uittoyhdistyksen toimialueeseen kuuluvat latva- ja sivu-väylien koskijaksot sekä virtapaikat oli perattu. Samalla oli tehty vähäisiä väylänoikaisuja ja levitetty lauttojen kuljetusta haittaavia järvikapeikkoja. Sen sijaan pääväylillä perkaustyöt olivat vähäisiä, sillä koskijaksoja oli jo muutettu tervaveneliikenteen vuoksi ja osa koskista oli jäämässä voimalaitosten padotusten alle.
Irtouitosta nippu-uittoon
Aina vuoteen 1939 saakka oli uitto koko vesistöalueella ns. irtouittoa. Väylien jokiosuuksilla puut uivat virran mukana irrallaan, mutta järvillä ne kuljetettiin laajoissa kehälautoissa. Alussa lautat kuljetettiin hevos- tai miesponttuiden avulla, mutta 1930-lu-vulta lähtien konevoimalla.
Yhteisuiton piiriin vuonna 1933 liitetyllä Oulujärvellä tukkien nippulauttaukseen siirryttiin vuonna 1939. Tukkien niputuskoneet tilattiin Kajaanin Telakka Oy:ltä ja jo samana vuonna suurin osa Kajaanista ja Kiehimästä Vaalaan menevästä puutavarasta hinat-tiin nippulautoissa Oulujärven yli muun muassa Uittoyhdistykselle hankitun S/S Koudan avulla. Puumassan valmistukseen tarkoi-tetun nk. pinotavaran niputuskoneet otettiin käyttöön Kajaanin erottelulla kesällä 1944 ja Kiehämän erottelulla 1951.
Vaikeauittoisen Kajaaninjoen sivuuttamiseksi ja Kuhmon reitin uittotehon parantamiseksi oli etsitty keinoja jo 1930-luvulla. Koivu-kosken voimalaitoksen valmistuminen vuonna 1943 ja Oulujärven tuleva säännöstely kirittivät päätöstä rakentaa siirtorata viisi kilometriä leveän kannaksen poikki Rehjajärven Kuluntalahdesta Oulujärven Jormuanlahteen. Niinpä vuodesta 1953 lähtien kaikki Kuhmon reitiltä Ouluun uitettavat puut ja myös pieni osa Kajaaniin menevistä tukeista kuljetettiin nipuissa siirtoradan kautta.
Kuluntalahden siirtoradan valmistuttua vuonna 1952 siirrettiin Kajaanin erottelun tukkien ja pinotavaran niputuskone Ontojoelle, jossa erottelu oli käynnistynyt jo vuonna 1939. Kallioisen voimalaitoksen ja nippunosturin valmistuttua vuonna 1957 erottelu siirtyi uudelle väylälle Kurikkalahdelle. Nippu-uitto Ontojoella jatkui vuoteen 1984 asti.
Toinen tärkeä 1950-luvun hanke oli Merikosken nipunsiirtolaitoksen rakentaminen. Merikosken voimalaitoksen valmistumisvai-heessa kävi ilmeiseksi, että kolmannen turbiinin valmistuttua puiden lajitteleminen ja niputus Hartaanselällä vaikeutuisi liian ko-van virtauksen vuoksi. Oulun erottelu päätettiinkin siirtää Madekoskelle ja Merikosken voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin Valmet-nosturi. Ratkaisu oli voimalaitoksen ohittamisen osalta maassamme aivan uusi ja nosturityypin osalta ainutlaatuinen koko maailmassa. Vuodesta 1958 lähtien kaikki Oulujoen vesistöstä Ouluun uitettavat puut siirrettiin nipuissa Merikosken voimalaitok-sen ohi. Muiden Oulujoen voimalaitosten nipunsiirtolaitteet rakennettiin vuosina 1960-64.
Valokuvanäyttely on esillä Kajaanin pääkirjaston Taidekujalla 30.9.-30.10.2024. Näyttelyn järjestää Kuntatekniikan Akateemiset r.y. yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Kainuun liiton kanssa.
Lisätietoja: Kuntatekniikan Akateemiset r.y.n puheenjohtaja Johannes Moisio 0400154382 u.j.moisio@gmail.com ja maakunta-arkkitehti Kirsti Reskalenko 0406854030 kirsti.reskalenko@pohjois-pohjanmaa.fi
Mediatiedotteessa on käytetty seuraavia lähteitä:
Huhmo, Veli-Pekka. 2017. Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri – Esiselvitys maailmanperintöarvoista. Humanpolis Oy
Ontojoen kyläyhdistyksen kotisivut Historia – Ontojoen kyläyhdistys (yhdistysavain.fi) (luettu 16.9.2024)
Purhonen, Elias j. 1960. Oulujoen uittoyhdistys 1910-1960 – Katsaus yhteisuiton 50-vuotistaipaleelle. Oulujoen Uittoyhdistys