Oulujoen vesivoiman rakentaminen oli sotien jälkeinen suurtyö, jonka kulttuurihistoriallinen ja arkkitehtoninen arvo hakevat vertaisiaan. Pohjois-Pohjanmaan liiton koordinoiman Vesivoiman kulttuuriperintö (VekuVaku) -hankkeen myötä syntynyt Building an Industrial Identity -kuvateos julkistettiin lokakuun puolivälissä. Myös Kainuun liitto oli hankkeessa partnerina.
Kirja on lähetetty kaikkien Oulujoen vesistöalueen kuntien kirjastoihin ja sen voit lukea myös verkossa.
Lataa teos Pohjois-Pohjanmaan liiton sivuilta (PDF)
Hankkeen aiempi julkaisu ”Tarinoita Oulujoen vesistön voimalaitoskylistä ja rantatörmiltä” Pohjois-Pohjanmaan liiton sivuilla (PDF)
Kuvateoksen toimittaja Samuli Paitsola tiivisti Oulujoen voimalaitosten rakentamisen kulttuurihistoriallisen ja arkkitehtonisen arvon kolmeen näkökulmaan kuvateoksen julkistamistilaisuudessa.
”Sotien jälkeisessä Suomessa käynnistyi yhteiskunnallinen murros. Suomi siirtyi agraarisesta Suomesta moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi. Oulujoen valjastamisen kaltaisessa hankkeessa on huomioitava myös imagollinen näkökulma. Se oli näyteikkuna maailmalle. Haluttiin näyttää, että me pystymme ja osaamme tehdä maailmanluokan teollisuusarkkitehtuuria ja teollisuutta”, Paitsola kuvaa kuvateoksen taustoja.
Toisekseen Paitsola muistuttaa, että Oulujoen voimaloiden rakentaminen toimimaan yhtenäisenä järjestelmänä on täysin ainutlaatuista ja osoitus modernin arkkitehtuurin, uuden teknologian ja betonirakentamisen osaamisesta.
”Huomionarvoista ovat myös voimalaitosten yhteyteen rakennetut voimalaitosyhdyskunnat, joita on rakennettu lähes jokaisen laitoksen yhteyteen”, Paitsola huomauttaa. Yhdyskunnat olivat ruukkiyhdyskuntia matkineita ja sosiaalisesti hierarkkisia, mutta vetovoimatekijänä niissä oli muun muassa ajalleen poikkeukselliset sisäsuihkut.
Ervin arkkitehtuuri avainasemassa
Paitsolan tavoin kirjan julkistamistilaisuudessa puhunut hankkeen entinen projektipäällikkö, arkkitehti Pekka Elomaa pääsi sukeltamaan Oulujoen vesivoiman rakentamiseen sekä useiden vierailujen että Fortumin ja Oulun Energian kuva-arkistojen kautta.
Elomaa ihastelee erityisesti aikansa eturivin arkkitehdin, Aarne Ervin, arkkitehtuuria, jota löytyy viljalti Oulujoen vesivoimaloista. Kalevan haastattelussa Elomaa kuvaili esimerkiksi Muhoksella sijaitsevan Pyhäkosken voimalaitoksen patorakenteiden vaikuttavuutta kuin egyptiläiseksi arkkitehtuuriksi.
Elomaa näkee kokonaisuuksissa myös nyansseja, jotka ovat leimallisia Aarne Ervin arkkitehtuurille ja jotka toistuvat omalla tavallaan Ervin myöhemmissä suunnitelmissa, joista tunnetuimpia ovat Helsingin yliopiston Porthania-rakennus ja Espoon Tapiolan keskustasuunnitelma.
Arkkitehtonisesti Oulujoen voimalaitosten sarja edustaa myös betonielementtien hyödyntämisen alkuaikoja. ”Elementtirakentaminen lisäsi mahdollisuuksia tehdä isoja ikkunoita. Luonnonvalon käyttö on Erville tärkeä, ja se korostuu näissä voimalaitoksissa”, Elomaa sanoo.
Elomaa on niin vaikuttunut koko Oulujoen kokonaisuudesta, että varoo laittamasta rakennuksia minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta vaikuttavin kohde hänellä on mielessä.
”Pyhäjoen voimalaitoksen konehalliin mahtuisi helposti kolmikerroksinen pienkerrostalo sisälle”, Elomaa kuvaa Oulujoen suurinta ja edelleen yhtä Suomen suurimmista vesivoimalaitoksista.
Merkittävä historiallinen konteksti
Oulujoen kulttuurihistoriallista merkitystä korostaa myös maailmanhistoriallinen tilanne, jossa Oulujoen voimalaitosten sarja päätettiin rakentaa. Asiaa tulevassa väitöskirjassaan käsittelevä Pohjois-Pohjanmaan liiton kansainvälisten asioiden päällikkö Hanna Honkamäkilä valotti asiaa tarkemmin Building an Industrial Identity -kuvateoksen julkistamistilaisuudessa.
”Kun toinen maailmansota loppui, Suomi oli tilanteessa, jossa hävityn sodan jälkeen piti pyristellä irti Saksasta, eikä haluttu nojata Neuvostoliittoon energiantuotannossa, ja koko Eurooppa oli raunioina, eikä rahaakaan ollut”, Honkamäkilä kuvaa lähtöasetelmia Suomessa 1940-luvulla.
Myös VekuVaku-hankkeen projektipäällikkö, maakunta-arkkitehti Kirsti Reskalenko korosti vesivoiman rakentamisen historiallista merkitystä ajassaan.
Honkamäkilä nosti esiin myös rakentamisen yhteyttä Suomen ja Yhdysvaltain kahdenväliselle suhteelle. ”Tilanne oli erityisen hankala Suomelle, koska Neuvostoliitolle oli maksettava sotakorvauksia eikä Yhdysvallat halunnut tukea Suomea suoraan, koska rahat olisivat menneet suoraan Neuvostoliitolle. Suomi ei saanut osallistua Yhdysvaltain Marshall-suunnitelmaan, mutta halpoja lainoja saatiin ja se oli tärkeä osa voimalaitosten rahoittamista”, Honkamäkilä kertoo.
Tilaisuuden avannut Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja Pauli Harju muistutti puolestaan puheenvuorossaan, että tämänkaltaiset hankkeet lisäävät ymmärrystämme ympäröivästä rakennetusta ympäristöstämme.
”Ulkopuolisin silmin meillä on ainutlaatuinen teollinen ympäristö Oulujoella. Vuosina 2015 ja 2016 meillä oli monta maailmanperinnön kansallisen aieluettelon päivittämiseen liittyvää hanketta. Statuksen tavoittelu on tärkeämpää kuin statuksen saaminen. Se kasvattaa ymmärrystä itsestämme”, Harju toteaa.
VekuVaku lyhyesti
Vesivoiman kulttuuriperintö -hankkeessa (VekuVaku) nostetaan esiin Oulujoen vesistön ja Luulajajoen voimalaitokset ja niiden yhdyskunnat kulttuuriperintönä ja monipuolisena voimavarana. Rajat ylittävän yhteistyön ansiosta pohjoisten jokien voimalaitosrakentamisen kulttuuriperintö täsmentyy, tulee tunnetuksi ja vahvistaa paikallisten yhteisöjen identiteettiä.
Tämä EU:n Interreg Pohjoinen ohjelman ja Lapin liiton osarahoittama hanke on toteutettu pohjoispohjalaisten ja norrbottenilaisten toimijoiden yhteistyönä vuosina 2019-22.
Yhteistyötahoja ovat muun muassa olleet Kainuun liitto, Arkkitehtuurimuseo, Oulun yliopisto, Norrbottenin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan museot, alueen energiayhtiöt (Oulun Energia, Fortum Power and Heat Oy, Kainuun Voima Oy, Loiste Oy, UPM-Kymmene Oyj, Vattenfall), Kainuun Nuotta ry, Metsähallitus, Rokua UNESCO Global Geopark, kylä- ja kotiseutuyhdistykset sekä vesistöjen kunnat, niiden lukiot ja oppilaitokset.
