Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kulttuuritoimijat kokoontuivat KAIPO-hankkeen kehittämis- ja kumppanuuspöydän äärelle Kuusamossa 12.–13. syyskuuta. Aiheena olivat syrjäseutujen kulttuuritoiminta ja niiden saavutettavuus. Kuusamoon kerääntyi parikymmenpäinen joukko kuntien ja yhteisöjen edustajia pohtimaan, minkälaista on toimia reuna-alueilla, edistää kulttuuritoiminnan kehittämistä ja miltä kulttuuripalvelut näyttävät syrjäseuduilla tulevaisuudessa? Tähän artikkeliin on koottu keskeisiä havaintoja ja yhteenvetoa paripäiväisestä tapaamisesta.
Päivien ohjelma piti sisällään alustuksen syrjäseutujen aluekehityksestä, taiteilijuudesta reuna-alueilla ja tutustumista Vuotungin kylien kulttuuritoimintaan. Lisäksi keskityttiin työstämään saavutettavuuteen liittyviä teemoja kehittämis- ja kumppanuuspöytätyöskentelyn avulla. MaalleKo-verkoston erityisasiantuntija Tarja Lukkari Kajaanin ammattikorkeakoulusta kertoi maaseutupolitiikan ajankohtaisista asioista. Lukkari esitteli lukuja, joissa on laskettu talkootyön taloudellisiakin vaikutuksia. Esimerkiksi hankkeiden omarahoitusosuuden kattamiseksi talkootyöllä on laskettu olevan jopa 55 miljoonan euron vipuvaikutus. Kylätoiminnan laskennallinen lisäarvo yhteiskunnalle on taas arvioitu jopa 72,8 miljoonan euron suuruiseksi vuonna 2022. Kulttuurialallekin yhteisöllisyys ja vapaaehtoistyö ovat kantavia voimia, jota ilman moni tapahtuma jäisi toteutumatta. Jukka Takalo ja Heli-Maria Latola avasivat omassa osallistavassa osiossaan taiteilijuutta reuna-alueilla. Päivän päätteeksi tutustuttiin Vuotungin kylässä sijaitseviin kulttuurikohteisiin Shamaan-galleriaan, Kuusinkijokeen ja Myllykosken voimalaan, sekä Pohjolan Pirttiin ja Kievariin.
Tapaamisen jälkimmäisenä päivänä pohdittiin havaintoja ja oivalluksia, joita kulttuurin saavutettavuuden teemoihin liittyen oli syntynyt. Tämä artikkeli on koottu keskeisistä havainnoista, joita tapaamisen keskustelu- ja työpajaosioissa tuotiin esille.
Tekijöiden intohimo ja tarinat kantavat pitkälle
Kuusamon tapaamiseen osallistuneille jäi Vuotungin kylien kulttuuritekemisestä keskeisenä havaintona mieleen mm. tekijöiden sisäinen palo ja intohimo. Yleisemmin voidaan ajatella, että menestyvän kulttuurisisällön takana vaikuttaa suurempi aate ja tavoite, mihin toteuttajat itse uskovat ja tähtäävät. Kehittämis- ja kumppanuuspöydän keskusteluissa nousi esiin jatkumo, ajatus siitä minkä jäljen jättää maailmaan ja yhteiskuntaan, niin sanottu ”rakkaus lajiin”. Tämä aito oma palo ja intohimo kytkeytyneinä tietämykseen ja taitoon ovat myyntivaltteja. Työ voi lähteä intohimosta, olipa sitten taidetuottaja, galleristi, matkailuyrittäjä tai luonnonsuojelija. Kaikilla on sama potentiaali.
Intohimo luo ympärilleen positiivista energiaa ja tekemisen meininkiä. Näkyvin piirre intohimolle kulttuurityössä lienee se, että vähäisilläkin resursseilla asioita viedään eteenpäin ja pystytään toteuttamaan. Aikana, jona sekä taloudellisista että henkilöresursseista on pulaa, luo intohimoinen tekeminen ympärilleen positiivista energiaa.
Hyvään kulttuurisisältöön sisältyy yleensä myös kiinnostava tarina. Tarinan merkitys välittyi esimerkiksi Vuotungin vierailussa siinä, miten se toi fyysisen paikan uudelle tasolle. Vuotungin kylän tämä tarkoitti esimerkiksi tarinaa säilymisestä polttamattomana ja lisäksi paikkaan linkittyi historiallinen tausta matkakohteena Paanajärven-reitillä. Tarina voi muodostua tärkeäksi sekä paikan hengen että myynnin kannalta. Tästä syystä tarinoita pitäisikin kehittää ja etsiä myös intohimoisia tarinankertojia. Esimerkiksi eri kylistä löytyisi paljon tarinoita, joita kertoa matkailijoille. Tarinat ja tarinallistaminen vaativat kuitenkin aikaa ja rauhaa. Ne toimivat, kun niitä on aikaa pysähtyä kuuntelemaan. Osa raja-alueiden kulttuurin helmistä ovat piilossa ja niiden näkyväksi tekeminen olisikin tärkeää esimerkiksi yhteismarkkinoinnin kautta.
Yhteistyöstä syntyy uusia kulttuurityön muotoja
Toisena keskeisenä asiana käydyissä keskusteluissa nostettiin esiin yhteistyön merkitys. Kehittämis- ja kumppanuuspöydissä pohdittiin mm. hyviä käytäntöjä saavutettavista kulttuuripalveluista, joita myös päästiin jatkokehittämään yhdessä.
Yksi tällaisista nostoista oli Suomussalmella toimiva kulttuuribussi, joka vie taidetta kirjastoauton kyydissä sydänkylille, tuoden mm. taidenäyttelyt ja esiintyjät lähemmäksi kylien asukkaita. Tämänkaltaisella konseptilla olisi tilaa kehittyä vaikkapa kylien kiertäväksi kulttuuritapahtumaksi, jos kylien aktiivit ryhtyvät esimerkiksi rakentamaan myös muuta ohjelmaa kulttuuribussin vierailun oheen. Pitkien välimatkojen alueilla kulttuuribussi tai muu vastaavanlainen toiminta mahdollistaa taiteen ja kulttuurin viemisen ihmisten luokse, eri puolille syrjäseutuja. Kulttuuribussi voi olla yhdistävä tekijä, joka saattaa kylien asukkaat yhteen tekemään ja kokemaan yhdessä kulttuuria.
Kulttuuritoiminta vaatii rakennusaineekseen tallennettua kulttuurihistoriaa ja vahvaa tekijäpohjaa. Tämän päivän kulttuuritoiminta rakentuu pitkän aikajänteen kulttuurisille kerrostumille. Erilaiset yhteistyön varaan rakentuvat kulttuurityön muodot vaativat taustalleen hyvien ideoiden ja resurssien ohella toimivia rakenteita, joita esimerkiksi kuntien kulttuurin avustusperiaatteilla ja erilaisilla yhteistyömuodoilla voidaan edistää. Monissa asioissa hyviä käytäntöjä tai sisältöjä voitaisiin monistaa, tai tehdä kulttuuripalveluiden saavutettavuudessa yhteistyötä yli kunta- tai maakuntarajojen.
Taidekohtaamiset yllättävät eri ympäristöissä
Jokainen taiteeseen törmännyt varmasti tiedostaa, että on aina yhtä mukavaa havahtua taiteen läsnäoloon sellaisissa ympäristöissä, joissa sitä ei ole erityisesti odottanut kohtaavansa.
Pohjois-Pohjanmaan alueella toteutettujen Taidelaboratorioiden avulla mm. tutkittiin yhteisötaiteen menetelmin kuntalaisten suhdetta arkiympäristöön ja kotiseutuun. Työskentelyn tuloksena oli alueen kuntiin toteutettu teossarja. Taidelaboratorioissa on yhdistynyt kuntalaisten osallistaminen, yhdessä tekeminen ja innostuminen. Laboratoriotyöskentelyn tuloksena on ollut teosten sarja, joka on levittäytynyt ihmisten elinympäristöihin.
Oulaisissa puolestaan on toteutettu Maanantai mallillaan -tapahtumasarja, jossa paikalliset toimijat toteuttavat erilaisia kulttuurisisältöjä. Edellä kuvatut käytännöt ovat sitouttaneet yhteisöjä, haastaneet taiteen ja kulttuurin tekijöitä uuteen toimintaan ja ympäristöön, sekä edistäneet kulttuurin saavutettavuutta. Vastaavaksi hyväksi käytännöksi voidaan laskea kylätaiteilijatoiminta, joka on mainio esimerkki osallistavasta, yhteisön kanssa vahvassa vuorovaikutuksessa toteutetusta tekemisestä.
Yksi keskeinen havainto kulttuurin saavutettavuustyön osalta on, että ei pidä unohtaa kulttuurin kuluttajia. Ennen kaikkea kulttuurin tulisi olla saavutettavaa kaikille, mikä osaltaan haastaa kulttuuritoimijoita ottamaan kohderyhmiä mukaan jo sisältöjen suunnitteluvaiheessa. Eri kohderyhmillä voi olla erilaisia saavutettavuuteen liittyviä haasteita, jotka eivät välity päälle päin. Siksi on erityisen arvokasta, että eri käyttäjäryhmät pääsevät esittämään toiveitaan ja tarpeitaan saavutettaviin kulttuuripalveluihin liittyen.
Eri käyttäjäryhmien tavoittaminen on haaste, jonka varmasti kaikki kulttuuritoimijat tunnistavat ja sen pyrkivät toiminnassaan ratkaisemaan. Esimerkiksi kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat väline, joilla voidaan konkreettisesti miettiä, miten kulttuuripalvelut näkyvät ihmisten arjessa vauvasta vaariin. Kulttuurityötä voi tehdä oman alueen vahvuuksilla, hyödyntäen soveltuvilta osin muualla käytössä olevia hyväksi todettuja toimintatapoja.
