Välttämätön uudistus selkeyttää vastuita ja hallintoa
Uudistuksella pyritään parantamaan peruspalveluita, jotta ongelmat eivät kasva liian isoiksi – ja kalliiksi hoitaa. Lisäksi esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittamisesta ja palveluiden digitalisoimisesta odotetaan säästöjä. Tammikuun 2022 aluevaaleissa hyvinvointialueille valitaan niiden ylin päättävä elin eli aluevaltuusto. Uuttamaata lukuun ottamatta tulevat hyvinvointialueet ovat maakuntia.
Riittääkö rahoitus – ja paranevatko palvelut tarpeiden kasvaessa?
Kainuun kannalta hyvinvointialueen rahoituksen siirtyminen valtiolle ja sen tason määräytyminen palvelutarpeen mukaisesti muun muassa väestön sairastavuus huomioiden on tervetullut uudistus. Kyse on kaikkien kansalaisten yhdenvertaisista palveluista, joten uusi maakuntavero ei siihen ole sopiva.
Hallituksen tarkoituksena sote-uudistuksessa on ollut, että vuodesta 2025 eteenpäin palvelutarpeen perusteella arvioitua kulujen kasvua ei rahoiteta alueille kokonaan vaan 80-prosenttisesti. Hyvinvointialue saa päättää itse, miten rahoituksen käyttää. Sillä, ettei rahoitusta anneta täysimääräisenä etukäteen, pyritään kannustamaan alueita pysymään tiukassa raamissa. Erityisesti valtionvarainministeriön tavoitteena on hallita julkisen talouden kasvupaineita.
Haaste on yhteinen kaikille hyvinvointialueille. Ratkaisevaa on, miten hyvinvointialueet pystyvät 20 prosenttia pienemmällä rahoituksen nousulla järjestämään tarvittavat palvelut. Palvelujen kustannustehokkuuden on parannuttava.
On hyvä huomioida, että myös jatkossa sote-palveluja tuotetaan ja käytetään alueilla paikallisella, maakunnallisella sekä erva-alueiden ja valtakunnan tasoisina. Keskeistä on, että lähipalvelut paranevat ja sairauksien ennaltaehkäisy tehostuu. Sairastavuus on suurempaa Kainuun reuna-alueilla ja sinne tarvitaan aiempaa tehokkaampia ennaltaehkäiseviä toimia ja lähipalveluja.
Riskinä on, että kustannuskehityksen hillitseminen joudutaan toteuttamaan palveluiden kustannuksella. Uhkana on, että uudistuksen tavoite laadukkaista ja yhdenvartaisista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumisesta jää toteutumatta.
Kainuu tarvitsee sote-palveluja myös maakunnan ulkopuolelta. Koska maantieteelliset etäisyydet ovat suuret, suurin osa palvelutarpeesta on hoidettava paikallisesti ja maakunnallisesti. Tässä tulevien vuosien keskeisimmäksi haasteeksi nousee rahoituksen riittävyyden lisäksi työvoimatarve. Sote-alalla työvoiman eläköityminen on erityisen nopeaa tämän vuosikymmenen aikana. Uusien osaajien rekrytointiin ja koulutukseen on kiireellisesti panostettava.
Uusilla päättäjillä suuri vastuu
Vajaan kolmen kuukauden kuluttua, 23.1.2022, pidetään koko maassa ensimmäiset aluevaalit. Niissä valitaan Kainuussa ja muilla perustetuilla hyvinvointialueilla valtuutetut käyttämään organisaatioiden ylintä päätösvaltaa.
Uusien valtuutettujen tehtävänä on muun muassa rakentaa hyvinvointialueiden päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmä, rekrytoida avainhenkilöt, linjata ensimmäiset strategiat ja luoda edellytykset sote- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuun siirrolle vuoden 2023 alusta. Paljon päätettävää on myös palvelujen saatavuuteen vaikuttavissa palveluverkkoa ja tuotantotapoja koskevissa kysymyksissä.
Kainuussa hallintokokeilun aikana järjestettiin kahdet vaalit. Meillä siis tuskin on turhia pelkoja siitä, miten valtuutettujen alueellisen jakauman käy tai jääkö kuntien päättäjille riittävästi tehtävää. Turhia uhkia ei kannata nähdä, mutta vastuuta vaaleilla valituilla päättäjillä kyllä on – soten osalta enemmän kuin nykyisillä kuntapäättäjillä!
Kuntien ja hyvinvointialueen suhteen oltava tiivis jatkossakin
Kuntien ja hyvinvointialueiden tuleva suhde onkin eräs tärkeimmistä kysymyksistä uudistuksen onnistumisen kannalta. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina on sattuvasti kuvannut, kuinka kunta ja hyvinvointialue ovat hallinnollisesti lähisukulaisia. Rakentuuhan uusi laki hyvinvointialueesta pitkälti kuntalain varaan. Toiminnallisesti ne ovat kuin siamilaiset kaksoset, jotka ovat tiiviisti kiinni toisissaan jakaen suuren vastuun yhteisistä asukkaista ja alueidensa pärjäämisestä.
Kunnat ja hyvinvointialueet ovat rinnakkaisia toimijoita. Ne eivät määräile toisiaan, mutta niiden tulee tehdä tiivistä yhteistyötä ja toimia samansuuntaisesti onnistuakseen tehtävissään. Lähes kaikki kuntien päätösvallassa jatkossakin olevat asiat – kaavoituksesta koulutukseen ja liikuntapaikoista rakentamiseen – ovat merkityksellisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta. Jos ne eivät ole kunnossa, hyvinvointialueiden on lähes mahdotonta selviytyä palvelutehtävistään ja valtion rahoitusvastuustaan.
Kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjillä sekä viranhaltijoilla on erityisen suuri vastuu toimivien yhdyspintojen ja yhteistyörakenteiden luomisesta. Tämä koskee erityisesti lasten ja nuorten palveluita, jotka ylittävät arjessa organisaatioiden rajat.
Maakunnan ja hyvinvointialueen kohtalonyhteys
Kainuun kunnilla, maakunnalla ja hyvinvointialueella on samat asukkaat. Asukkaiden näkökulmasta oma kunta ja maakunta säilyvät identiteetin, osallistumisen ja arjen elämän avainyhteisöinä. Maakunnalla ja kunnilla yhteinen tehtävä on huolehtia alueensa elinvoimasta. Hyvä aluetalouden kehitys ja työllisyys luovat perustan asukkaiden hyvinvoinnille. Kun järjestämisvastuu työ- ja elinkeinopalveluista siirtyy valtiolta kunnille vuonna 2024, tämä lisää yhdyspintoja hyvinvointialueen, kuntien ja maakunnan välille.
Kainuun hyvinvointialueen tuloksellinen toiminta on välttämätöntä, jotta Kainuu voi säilyttää elinvoimatyöhön tarvittavat maakunnan liiton sekä valtion aluehallinnon tehtävät alueellaan.
Enemmän kuin koskaan Kainuussa on puhallettava yhteen hiileen. Omaan nilkkaan ampumisella oli mitä kohtalokkaammat seuraukset.
