Tämä kirjoitus perustuu Kajaanin yliopistokeskuksen akateemisen vuoden avajaisissa pitämääni juhlapuheeseen. Käsittelen yliopistokeskuksen roolia alueen kehitysintressien ja yliopistojen intressien yhteensovittajana, sen toiminnan merkitystä Kainuulle sekä tulevaisuuden rahoitusmahdollisuuksia.
Kainuussa on käynnissä positiivinen rakennemuutos
Olemme Kainuussa eläneet viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajan Kainuun alue- ja talouskehityksen voimakkainta kasvukautta. Ennen koronapandemian vaikutuksia kuluvan vuoden helmikuuhun saakka työttömyysaste aleni Kainuussa yhtäjaksoisesti 55 kuukauden ajan. Suomen ennätyskorkean työttömyyden maakunnassa työttömyys on laskenut jo alle Suomen keskiarvon ja kunnittaisetkin prosentit ovat yhtä kuntaa lukuun ottamatta alle maan keskimääräisen.
Taustalla on jo pidempään vaikuttanut ikärakenteen kehitys, jossa eläköityneiden määrä on ollut merkittävästi suurempi kuin nuorten työikään tulleiden määrä. Mutta se ei yksin selitä kehityksen suunnanmuutosta, vaan taustalla on myös suotuisa elinkeinoelämän kehitys. Kaivannaisalalla liikevaihto on viiden vuoden aikana kasvanut 400 % ja työntekijämäärä kaksinkertaistunut. Energiaklusteria lukuun ottamatta liikevaihto ja työntekijämäärä ovat kasvaneet kaikilla kärkialoilla.
Myönteisen kehityksen varjopuolena on, että Kainuusta on tullut Suomen yksi eniten yritysten rekrytointiongelmia poteva alue. Pulaa työvoimasta on useilla osaamisen aloilla, myös niillä, joilla esim. Oulun yliopisto järjestää koulutusta. Kun pysyvää yliopistokoulutusta alueella ei ole, nuorten ikäluokkien muutto koulutuspaikkakunnille on välttämätön seuraus. Korkeakoulutetun työvoiman saannin turvaaminen tulevaisuudessa on sekä julkisen sektorin palveluiden kuin uusien yritysinvestointien toteutumiselle elinehto.
Kainuussa on tulevallekin kasvulle merkittäviä tuotannollisen toiminnan investointimahdollisuuksia, joiden realisoituminen vaatii nopeasti saatavissa olevaa eri alojen osaajien joukkoa. Olemme arvioineet, että Kainuuseen olisi saatavissa lähimpien viiden vuoden aikana noin 2,5 miljardin euron arvosta investointeja. Näiden synnyttämiin työpaikkoihin vastaavan koulutuksen tulee olla reagointiherkkää ja jatkuvaa oppimista korostavaa.
Koronakriisistä ”uuteen normaaliin”
Viimeisten seitsemän kuukauden aikana Kainuun kehitysnäkymät ovat kokeneet äkillisen kriisin. Koronapandemia alkoi vaikuttaa Kainuussa jopa ennen kuin virus kunnolla ehti maakuntaan! Lentoyhtiö Finnair ilmoitti muutamaa päivää ennen hallituksen poikkeusoloilmoitusta lopettavansa liikennöinnin Kajaanin lentokentälle. Kainuu on ollut lentomotissa siitä saakka, eikä varmuutta yhteyksien paluusta ole vieläkään. Muutoin koronan vaikutukset Kainuun yritys-, alue- ja kuntatalouteen ovat samankaltaisia kuin muualla maassa.
Todettakoon vielä, että Kainuun talouden nousukiito on jatkunut nimenomaan kaivosalalla myös tänä vuonna. Tämä selittää sen, että Kainuu on työllisyystilastoja pelkästään katsomalla ”toipunut” työttömyyden ja lomautusten nopeasta kasvusta maalis-huhtikuusta niin, että työttömien määrä on jo nyt pienempi kuin helmikuulla ja lomautettujen määrä on alentunut nopeammin kuin muissa maakunnissa.
Ennen kuin tarkastelen tarkemmin yliopisto- ja korkeakoulusektorin roolia Kainuun uudessa kehitysympäristössä, on syytä noteerata eräitä uusia kehityspiirteitä, jotka ovat saaneet vauhtia koronakriisin vaikutuksista. Yksi näistä on ”olosuhteiden pakosta” käynnistynyt digiloikka: työpaikoilla siirryttiin etätyöskentelyyn ja korkeakouluista peruskouluihin etäopetukseen. Merkit viittaavat siihen, että osa omaksutuista uusista käytänteistä tulevat jäämään tai kehitys jatkuu edelleen.
Myös laajempia seurauksia tästä murroksesta näyttää olevan tarkasteltaessa kehitystä aluenäkökulmasta. Paikkariippumattoman työn kautta monipaikkaisuus ja jopa työn siirtyminen työntekijän mukana vetovoimaisiin asumisympäristöihin on lisääntynyt. Onko samanlaista siirtymää odotettavissa myös tutkimuksen ja koulutuksen järjestämistavoissa – ja nimenomaan niin, että Kainuun kaltainen alue ja sen nuoret, yrityselämä tai muut toiminnot voisivat hyötyä. Jätän tämän kysymyksen arvioitavaksenne!
Yliopistokeskukset tarvitsevat vahvemman rahoitusmallin
Muistan yliopistokeskusten alkutaipaleelta erityisen hyvin sen rahoitusmalliin liittyneen ns. kolmikantamalli-ajattelun. Sen mukaan yliopistokeskuksien rahoitukseen piti osallistua opetus- ja kulttuuriministeriön, emoyliopistojen ja alueiden. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ajateltiin perustuvan yhtäältä yliopiston intresseihin ja toisaalta sen toimintaympäristön, alueen, intresseihin. Näitä onnistuneesti yhteen sovittamalla yliopistotoiminta integroituu alueen innovaatiotoimintaan, työmarkkinoihin ja muuhun alueelliseen toimintaympäristöön.
Mielestäni tämä idea ei ole parhaalla mahdollisella tavalla toteutunut rahoitusmallissa. Ministeriön korvamerkitty perusrahoitus yliopistokeskuksille on säilynyt niukkana. Myöskään puheet yliopistokeskuksista aikuiskoulutuksen alueellisina keskuksina ja sen tarvitsemana erillisrahoituksena ei ole saanut valtakunnallista tukea.
Edelleen on toivottava, että valtio ymmärtäisi osoittaa tukea ja tulosohjausta yliopistojen aluevaikuttavuudelle. Yliopistokeskuspaikkakunnilla toimiville yliopistokeskuksille ja ammattikorkeakouluille on tarpeen antaa nykyistä vahvempi rooli niiden alueellisen vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Alueiden näkökulmasta merkittäväksi yliopistokeskusten rahoitusinstrumenteiksi ovat muodostuneet EU-osarahoitteiset rakennerahastohankkeet. Onneksi tätä resurssia on ollut Kainuussakin tarjolla ja on toivottavasti jatkossakin, vaikka myös Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat ovat näitä varoja jo kiivaasti itselleen vaatimassa.
Marinin hallitusohjelmassa yliopistojen merkitys on kiteytetty osaamiseen, sivistykseen ja innovaatioihin. Hallitusohjelma on toisaalta korostanut aluepolitiikan uuteen merkitykseen. Myös hallituksen ennen kesää tekemät koulutuksen uusien aloituspaikkojen ja rahoituksen kohdennukset on pantavissa tyytyväisinä merkille – pitkästä aikaa myös Pohjois-Suomessa.
Kajaanin yliopistokeskuksen 15-vuotisjuhlassa peräänkuulutin yliopistollisen koulutuksen ja sitä kautta sen aluevaikuttavuuden merkityksen uudelleen arviointia. Mielestäni tämä on erityisen tärkeää sekä alussa kuvatun Kainuun osaavan työvoiman saatavuushaasteen että koronakriisistä alkunsa saaneen digiloikan näkökulmasta.
EU:n rahoitus aluekehittämiseen muutoksessa
Kun siirryn tarkastelemaan Kajaanin yliopistokeskuksen resursointi mahdollisuuksia tulevina vuosina, on syytä panna merkille, että myös alueellisissa rahoitusvälineissä on odotettavissa merkittäviä muutoksia. Kuntatalouden tiukentumista lukuun ottamatta ne tulevat EU:n budjettia koskevista linjauksista, jotka puolestaan liittyvät koronakriisin elvytystoimiin. Kainuun liiton vedolla valmistellaan parhaillaan Kainuun selviytymissuunnitelmaa, jonka tulee valmistua jo tämän kuukauden lopulla. Siinä esitämme keinovalikoimaa, jolla Kainuun alue toipuu koronakriisin vaikutuksista sekä jatkaa uudella kasvu-uralla.
Euroopan unionin alueellisiin rahoitusvälineisiin ja ohjelmiin on tulossa sisällöllisiä muutoksia. Komission linjaama digitaalinen siirtymä ja vihreä siirtymä tulevat näkymään rakennerahasto-ohjelmien tavoitteissa ja raameissa. Ilmastopolitiikan vaatimien toimenpiteiden alueellisia vaikutuksia halutaan niin ikään hallita ns. oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla. Lähiviikkoina ja -kuukausina meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten Kainuussa näemme mahdolliseksi ottaa haltuun em. haasteet.
Kajaanin yliopistokeskuksen osaamiselle riittää käyttöä tulevaisuudessa
Kajaanin yliopistokeskus on keskeinen Kainuun innovaatiojärjestelmän toimija ja Kainuun älykkään erikoistumisen strategian toteuttaja. Ymmärrykseni mukaan yliopistokeskuksen mittaus-, ympäristö- ja liikuntateknologiaosaamiselle avautuu edelleen uusia sovelluskohteita, jotka sopivat em. EU-ohjelmiin ja ovat alueelle merkittäviä. Erityisesti tämä korostuu jos ja kun Kainuun metsäbiotalouteen liittyvä ekosysteemi lähtee kasvamaan ja monipuolistumaan.
Sipilän hallituksen kaudella Kainuun kasvaneet rekrytointiongelmat noteerattiin ja Kainuun siltasopimus laadittiin vastauksena osaavan työvoiman saatavuuden haasteeseen. Tätä rahoitusinstrumenttia Kainuu tarvitsee koronaelvytyksen ohella jatkossakin. Yliopistokeskus ei ole ko. ohjelman hankkeiden rahoituskohteena. Mutta sitä koskee yhteinen haaste, joka Kainuulla on: alueen veto- ja pitovoiman ja maineen vahvistaminen. Edistääkseen Kainuun mainetyötä yliopistokeskus ei välttämättä tarvitse uutta rahoitusta, vaan ainoastaan viestiä osaltaan onnistumisistaan ja saavutuksistaan niin kainuulaisille kuin laajemmin.
Tuen ehdottomasti yliopistokeskusten esille tuomaa valtion erillisrahoitusta jatkuvan oppimisen palvelujen laajentamiseen. Jatkuva oppiminen on hallitusohjelman ytimessä. Ja yliopistokeskuksilla on kokemusta joustavien, mutta myös tavoitteellisten koulutusten järjestämisestä opiskelijoille niin, että opintoja voi suorittaa työn ohessa. Monen yliopiston yhteistyöorganisaatioina yliopistokeskuksilla on ainutlaatuiset mahdollisuudet yhdistää myös eri yliopistojen opintotarjontaa. Yliopistollisen koulutuksen saatavuutta voidaan lisätä digitaalisten työvälineiden yhä intensiivisemmällä käytöllä.
Me yliopistokeskusmaakuntien johdossa annoimme vahvaa tukea laajentaa hallitusohjelman kirjausta kaupunkivetoisten ekosysteemisopimusten laajentamisesta yliopistokaupunkien lisäksi myös yliopistokeskuskaupunkeihin. Kun tämä linjaus tehtiin työ- ja elinkeinoministerin toimesta, Kajaani on yhdessä sidosryhmien kanssa laatimassa parhaillaan omaa suunnitelmaansa. Sen keskeistä tuettavaa toimintaa on – Kajaanin näkökulmasta – innovaatiotoiminta ja siten se tukee yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun t&k&i-toimintaa.
Yhteistyö Kajaanin ammattikorkeakoulun, CSC:n sekä CEMIS-konsortion kanssa on rajallisten resurssien vuoksi välttämätöntä. Vahva näyttö yhteistyön tuloksista on Kajaaniin kehittynyt suurteholaskennan, tekoälyn ja data-analytiikan ekosysteemi. Kun CSCn, Tieteen tietotekniikan keskuksen Kajaaniin sijoittamat supertietokoneet saavat pian seurakseen yhden EuroHPC Joint Undertaking’in maailman nopeimmista tieteellisen laskennan supertietokoneista, Kajaani saa vahvan kansainvälisen profiilin. Supertietokoneen hyödyntämistä varten on luotu LUMI-konsortio, johon Suomen lisäksi kuuluu kahdeksan muuta maata Euroopasta. Toivomme, että emoyliopistomme tämän noteeraavat omassa toiminnassaan ja yliopistokeskus osaltaan hyödyntää tämän statuksen luoman näkyvyyden ja kehittämismahdollisuudet.
Kainuussa olemme todenneet ja ilolla panneet merkille, että yliopistokeskuksessa tehdyn tutkimuksen tuotokset ovat kasvavassa määrin siirtyneet parantamaan yritysten kilpailukykyä sekä synnyttäneet uutta, tutkimusperäistä yritystoimintaa. Lopuksi ja kaikkein tärkeimpänä tekijänä yliopistokeskuksen menestykselle on sen oma onnistuminen perustehtävissään ja sitä kautta erityisesti kilpaillun tutkimusrahoituksen hankinnassa. Kiitosta ansaitsee siksi Kajaanin yliopistokeskuksen tutkimuksen ja rahoituksen lisääntyvä kansainvälistyminen.
Kainuu tarvitsee kehittyäkseen osaajia ja osaamista. Kainuu tarvitsee yliopistojen yhteistyölle rakentuvan yliopistokeskuksen toimintaa.
